Kolopuut metsien monimuotoisuuden indikaattorina
Kuva: Johanna Lakka
Linnut käyttävät puiden koloja pesimiseen, ja kolot muodostavat elinympäristöjä myös monille muille metsien eliölajeille. Etelä -Suomessa sijaitsevalla 170 km2: n kokoisella alueella lintujen pesäkoloja on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Kaksivuotisessa Skogssällskapetin rahoittamassa hankkeessa suomalaiset tutkijat käyttävät tätä ainutlaatuista tietoa ja selvittävät, miten puiden kolot edistävät biologista monimuotoisuutta.
Jari Kouki
“Koska suuri osa Suomen ja Ruotsin metsistä on aktiivisen metsätalouden piirissä, on tärkeää ymmärtää, miten voimme edistää myös biologista monimuotoisuutta näissä metsissä ”, sanoo tutkimushankkeen johtaja ja Itä -Suomen yliopiston metsäekologian professori Jari Kouki. ”Tällä hetkellä suojellut metsät eivät yksinään riitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, joten meidän on pyrittävä monimuotoisuuden ylläpitoon myös talouskäytössä olevissa metsissä.”
Viime vuosina tutkijat ovat ymmärtäneet pienten rakennepiirteiden eli mikrohabitaattien, kuten yksittäisten puiden tai, kuten tässä tapauksessa, puiden kolojen, merkityksen metsäluonnon monimuotoisuudelle. Kolot eivät ainoastaan tarjoa pesäpaikkoja niitä tekeville linnuille, vaan kun kolot vapautuvat, monet muut lintulajit, niin sanotut toissijaiset pesijät, pesivät niissä vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Kolot ovat tärkeitä elinympäristöjä myös hyönteisille ja sienille ja jopa nisäkkäille, kuten oraville, näädille ja lepakoille.
“Tiedämme jo, että linnut käyttävät eri puulajeja kolopuinaan ja tekevät koloja sekä eläviin että kuolleisiin puihin. Jotkut puulajit, kuten haapa, ovat kuitenkin suositumpia. Haluamme ymmärtää, miksi jotkut puut ovat mieluisampia kuin toiset ja mikä rooli koloilla on ajan myötä eri lajeille. Selvitämme erityisesti kolojen esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä – esimerkiksi kolopuiden ominaisuuksia ja kolojen pitkäikäisyyttä eri puissa - ja miten erilaiset metsänhoitotoimenpiteet vaikuttavat koloihin.
Tavoitteenamme on löytää käytännön menetelmiä kolojen määrän laskemiseksi sekä alueen biologisen monimuotoisuuden arvioimiseksi. Yksi mahdollisuus tulevaisuudessa olisi kolojen käyttö yhtenä metsän monimuotoisuuden indikaattorina. Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) eläinekologian professori Joakim Hjältén on mukana projektissamme, ja toivomme, että tuloksemme soveltuvat käytännön metsänhoitoon sekä Suomessa että Ruotsissa ”, Jari Kouki kertoo.
Yhteishankkeet ovat erityisen tervetulleita
Skogssällskapet toivottaa tervetulleeksi rahoitushakemuksia Ruotsin ja Suomen yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta. Erityisesti tervetulleita ovat hakemukset yhteishankkeista, joissa on mukana tutkijoita molemmista maista.
Jari Kouki haki rahoitusta ensimmäistä kertaa Skogssällskapetilta vuonna 2020.
“Kuulin ensimmäisen kerran Skogssällskapetista ja tutkimusrahoituksesta kollegani välittämän sähköpostin kautta. Luettelo aiemmin rahoitetuista tutkimushankkeista herätti kiinnostukseni, kun huomasin, että jotkut niistä olivat hyvin lähellä tutkimuskenttäämme.
Kaksivaiheinen hakuprosessi oli erinomainen. Ensimmäisen hakemuksen lyhyt teksti on kirjoitettava todella hyvin, jotta siitä selviää tutkimuskonsepti, mutta sen tekeminen ei vaadi paljoa paperityötä. Arvostin todella, että vastaus tuli niin nopeasti. Toinen vaihe oli myös selkeä ja suoraviivainen, ja erityisesti budjettiosuus oli helppo ymmärtää ja täyttää.
Usean maan tutkijoiden yhteistyö on osoittautunut hyvin hedelmälliseksi tavaksi tehdä metsiin liittyvää tutkimusta. Suomalaisten ja ruotsalaisten tutkijoiden välillä on nykyisin paljon verkostoitumista, mutta on hieman yllättävää, että yhteisiä tutkimushankkeita on melko vähän. Olosuhteet molemmissa maissa ovat kuitenkin monella tapaa samanlaiset. Vain harvat rahoittajat edistävät aktiivisesti yhteisiä pohjoismaisia tutkimushankkeita, joten mielestäni Skogssällskapetilla on keskeinen rooli tässä.”